Sivut

torstai 24. joulukuuta 2015

JOULUKALENTERIN VIIMEINEN LUUKKU | Pukinkontti ja arvonnan voittaja

3. luukun arvonnan voittajaksi selviytyi...


Onnea voittajalle, otan sinuun yhteyttä tässä muutaman päivän sisällä ! Tähän viimeiseen luukkuun "huipentuu" tämä kalenteri. Tätä oli suht mukava tehdä, vaikka yhden luukun suunnitelma/toteutus menikin plörinäksi sattuneista syistä, mutta ei sentään tullut tyhjiä tai (minun mielestäni ainakaan) tylsiä luukkuja. Eikös se ole jo itsessään saavutus tälläiseltä kuuden luukun kalenterilta ? :D En varmaan tule tulevaisuudessakaan pitämään täysluukkuisia kalentereita, ne on sen verran vaivaa ja aikaavieviä etten todennäköisesti koskaan saisi sellaista edes valmiiksi, laiska kun olen. Kiitokset kaikille kalenteria seuranneille ^.^

Pitemmittä puheitta, siirrytään tallin hevosten joululahjalistoihin !


John
Rakas Joulupukki, toivoisin tänä vuonna joululahjaksi kasan uusia kampoja sillä Taija ja sen kaverit on ehtineet kuluttaa muutaman jo poikki näitä minun kutrejani harjatessa. Samaan syssyyn voisit pistää vaikka pari litraa selvittävää hoitosuihketta niin niiden ei tarvitse repiä niitä takkuja auki, ja harjani pysyisi tottakai upean kiiltävänä. Muutama turkoosi rusettikaan ei olisi pahitteeksi, nuo mustat kumilenkit kun on niin tylsiä. Iso ja värikäs tyttökaveri minun kanssani pelloille kirmaamaan olisi myös mukava saada, minulle kun tulee välillä hieman tylsää noiden pienien ja sporttisten rääpäleiden kanssa, lukuunottamatta Fjödiä tietenkin !
Mona 
Hei rakas Joulupukki ! Kuten tiedät, olen tänäkin vuonna noudattanut tiukkaa dieettiä ja armotonta kuria jotta pysyisin samassa loistokunnossa kuin edellisinäkin vuosina. Ja vaikka Ninja edelleen yrittää minua aika ajoin työntää kuralätäkköihin, olen pitänyt vihani hallinnassa enkä ole potkinut tai purrut häntä. Toivoisin siis tänä jouluna lahjaksi uusia upeita, aidoilla timanteilla koristelluita kankisuitsia ! Taija on niin pahasti pinttynyt noihin minun vanhoihin rupusiin suitsiin että taidan kohta olla jo aivan turta niiden kuolaimelle. Jos pienen lisätoiveen saa esittää niin uudet vaaleanpunaiset pintelit ja loimi sopisivat hyvin karvani kanssa yhteen. Rakkaudella, Mona ♥
Wade 
Hei pukki ! Toivoisin tänä vuonna joululahjaksi uusia kuolaimettomia suitsia, jossa olisi turvan päällä erittäin paksu pehmuste herkkää nenääni varten (kuolaimettomat siksi että toimin ihan hyvin ilmankin, ärsyttää vaan ne rautapalaset suussa). Ja vaikka Taija ei koskaan minulla yli 90cm hypi niin uudet estetolpat sekä puomit olisi tosi kivat, ne nykyiset kun on niin tylsät ja värittömät. Kaiken lisäksi ne yltävät vain 95 senttimetriin, niiden pitäisi olla vähintään 120cm korkuiset ! Näiden lisäksi sellainen sininen paksu jumppapatja olisi kätevä, Taija voisi aina raahata sen kentän keskelle ja kun minulle tulee varsafiilis niin voisin häntä aina siihen huoletta heitellä, ettei vahingossakaan pääsisi rodeotaidot ruostumaan.
Unik 
Terve Joulupukki ! Minä kirjoittelen tänä vuonna poikkeuksellisesti täältä ylläpitokodin uusien kavereideni keskeltä, joten jouluksi toivoisin vain että Mona voisi tulla käymään täällä. Kaikki uudet ihmiset jotka on minulla ratsastaneet on olleet aivan ihania, saan aina paljon rapsutuksia ja porkkanaa treenien jälkeen, joten uskoisin että Monakin pitäisi heistä. Meillä on myös paljon juteltavaa kun emme ole nähneet 4 kuukauteen ! Jos tämä on sinulle liian vaikeaa toteutettavaksi, niin haluaisin vaikka pussillisen omenan makuisia nameja ^.^


Steve
Terveppä terve pukki ! Minä toivon tänä vuonna joululahjaksi paljon hikitreenejä, kirkkaanpunaiset pintelit, komean riimun ja lisää rakkautta äidiltä, sillä eihän hän sitä voi koskaan liikaakaan antaa ♥ Suurin toiveeni kuitenkin täksi vuodeksi on että pääsisin mamman mukaan Helsinkiin SM-kisoihin. Vaikka uudet paikat vähän pelottavia ovatkin niin olisi upeaa olla monien käsien paijattavana ja satojen silmäparien töllisteltävänä, puhumattakaan aplodeista ! Haluaisin myös tavata uusia kavereita joten SM-kisat olisi oiva tapa tutustua muihin. Ties vaikka sieltä löytyisi joku kiva tyttökin mukaan, sellainen raju ja itsevarma leidi, hehe.
Ninja
Rakas Joulupukki, toivoisin joululahjaksi paaaaaljon vapaana juoksentelua sekä jonkun nuoren ja villin kaverin minun kanssani jekuttelemaan Monaa sekä tietenkin Taijaa. Uusi loimi, porkkanat ja isot lihakset tulisivat myös tarpeeseen. Voisitkohan mitenkään lähettää pakettien mukana myös jotain tinkerin-karkoitusmaatti 3000:tta, John on nimittäin alkanut kiusaamaan minua ja haluaisin minun vakio ruohonurkkaukseni takaisin tarhassa. Kiitos jo etukäteen sinulle pukki, nähdään aattoiltana !
Fjöd 
Hyvää joulua pukki ja voimia sinne jouluhälinän keskelle, toivottavasti kuitenkin kaikesta kiireestä huolimatta ehdit lukea kirjeeni ajan kanssa ja ymmärtää että tarvitsen jokaista näistä asioista erittäin kipeästi !  Aloitetaan vaikka siitä että tällä hetkellä tallin vanhimpana, minulla on oikeus saada enemmän kauraa aamuisin sekä iltaisin, ja tupla-annos tietenkin rankkojen treenien jälkeen. Uusi ja parempi kuivike karsinan pohjalle, paksu toppaloimi kylmyyttä vastaan ja vähintään neljä lomapäivää viikossa. Paljon hauskoja estetehtäviä, kavaletit on parhaita. Sekä tietenkin muutama visiitti vanhan omistajani Vipsun luokse, kyllähän niitä vanhoja kavereita Elvistä sekä Akua ikävä aina välillä tulee ! Toivoisin myös että Taija jatkaisi minulla kisaamista vaikka talliin onkin ilmestynyt muutama nuorempi ja vetreäkoipisempi kaveri. Ja kuten edellisinä vuosinakin, toivon ettei minun tulevan vuoden aikana tarvitse kertaakaan nähdä raippaa lähettyvilläni ♥


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

JOULUKALENTERI LUUKKU 5 | My day

Ei kovin jouluinen my day, jonka kuvasin 12. päivä. 3. luukun hevosen arvontaan on vielä pari päivää aikaa osallistua ja seuraava luukku onkin kalenterin viimeinen, jossa myös kyseisen hevosen voittaja julkistetaan. Stay tuned ja rauhaisaa joulun odotusta, vielä neljä päivää ! ^.^ 


tiistai 15. joulukuuta 2015

JOULUKALENTERI LUUKKU 4 | Steven päivä

"Mammaaa, herätys ! MISSÄ MUN AAMUKAURAT VIIPYY ?"

"Älä jaksa piilotella niitä, et kai survonu niitä vahingossa sun reppuun ?"

"Hyi tuo petoeläin, miks se tuijottaa mua. ÄITI JARPPI KIUSAA ÄLÄ ANNA SILLE TÄNÄÄN RUOKAA !!1"

"Hei miks sä ja Jarppi saatte syödä, anna tänne ne murot !"

"Oot ihan tyhmä äiti, miks sun pitää olla noi ilkee.."

"Mä soitan eläinsuojeluun tästä, ihan oikein sulle jos veis mut pois.."

"Miks sä seisot siinä vieläk... PORKKANAA ANNATÄNNEANNATÄNNEANNATÄNNE !!!!"

"Kiitti äiti sä oot paras ♥"

"Mitä sä kolistelet siellä eteisessä tähän aikaan aamusta, kello on vasta puol 9 !"

"Hä mitä ?! Minne oot lähössä ? Taasko sinne kouluun, mitä sä siellä muka opit.."

"Mulla on tylsää, äitin pitäs omistaa kaikki aikansa mun kouluttamiseen eikä koulussa istumiseen.."

"NUORT NEITI MISSÄ SÄ OLET OLLUT KELLO ON JO KAHDEKSAN ?! Okei okei en huuda josset säkään."
"Jes, vihdoin ulos !"

"Hyi ei ota ne pois ne ne on kylmät !"

"Miks pitää seistä paikallaan, osaisit kyllä hypätä vauhdistakin selkään.."

"Äiti hei, rauhotus sen käden kanssa, kyl mä pienemmästäkin avusta osaan pohkeenväistöä mennä.."

"MÄ VANNON SIELLÄ ON MÖRKÖ EN TODELLAKAAN MENE TÄSSÄ !"

"Pyh mitään loppuraveja tarvii, nyt mennään eikä meinata !"

"Jee kiitti äiti tiiän et oon täydellinen ♥"

"Hei nyt loppu se telkkarin tuijotus ja anna iltakaurat, ei tällänen peli vetele !"


torstai 10. joulukuuta 2015

JOULUKALENTERI LUUKKU 3 | Näin Taija tekee kepparin + arvontaponi

Tämä luukku onkin omistettu teille lukijoille sekä kaikille instaseuraajille. Nyt juuri sinulla on mahdollisuus voittaa Taijan kätösissä valmistunut keppari, ihan ilmaiseksi ! Tämä kyseinen hevonen kantaa nimeä Ison Omenan Ottopoika ja on suomenpienhevosori, loput tiedot saa voittaja itse kehitellä. Hevosen voittaja arvotaan puolueettomasti arvontakoneella. Aikaa arvontaan on osallistua 22.12 asti. Voittaja julkistetaan viimeisessä luukussa eli 24.12. Arpaonnea kaikille osallistuville ! Alemman kuvan alta löytyy myös making of -video joka näyttää teille kuinka Taija valmistaa kepparin ! Osallistuaksesi tämän sympaattisen palluran arvontaan, kommentoi seuraavan lomakkeen mukaisesti tähän postaukseen:

Nimi / instatili jolla seuraat minua:
Sähköposti:
Kuka on sinun lempparihevosesi minun tallistani ?:



tiistai 8. joulukuuta 2015

Materialismionnellisuus

Hupshups, tuli shoppailtua. Tikkikangasta, kahta eri fleeceä, teddyä, tekonahkaa, kulkusia, tähtihelmiä sekä nauhaa. Fleecet joululahjatilareita varten, muut omiin varustepajailuihin. Näiden lisäksi hommasin kompressiosäärystimet ja niitä oon nyt kerran ehtinyt testaamaan. Hyvät on, ei jumittunu pohkeet niin pahasti kuin yleensä treenien jälkeen. Tämä oli nyt tälläinen pikainen ostospostaus, palaillaan jälleen joulukalenterin seuraavan luukun parissa ^.^



lauantai 5. joulukuuta 2015

JOULUKALENTERI LUUKKU 2 | Letti- ja sykeröohjeita

Kutsuihinne on viimeinkin vastattu ! Tällä videolla pääsette kurkistamaan miten tehdään sykeröt sekä ranskalainen letti kuin myöskin verkkoletti. Huomioithan että sykeröiden tekemiseen on kaikilla erilainen tyyli ja tämä on niistä kymmenistä monista minun. Minkään kampauksen tekemisessä ei kannata hosua, maltti on valttia. Ja jos et ensimmäisellä kerralla onnistu niin harjoitusta vaan lisää, minäkin olen näiden kanssa pitkiä tovia pähkäillyt :D



tiistai 1. joulukuuta 2015

JOULUKALENTERI LUUKKU 1 | Keppihevoset - pelkkä harrastus ?

Ei enää. En todellakaan voi enää sanoa että keppihevoset olisivat pelkkä harrastus. Siitä on muodostunut elämäntapa. Minne ikinä menenkin, kepparit ovat aina jossain alitajunnassa mielessäni. Rakastan tätä harrastusta koko sydämestäni ja uhraan sille luvattoman paljon aikaa vapaa-ajastani. Se on minulle asia jonka parissa voin rentoutua ja pitää hauskaa. Se vie ahdistuksen pois ja en luopuisi siitä mistään hinnasta. Ei ole sanoja kuvailemaan kuinka tärkeäksi tämä harrastus on minulle muodostunut. Mutta siltikään en voi kertoa tästä harrastuksesta kenellekkään läheiselle. Ainoastaan perhe sekä harvat ja valitut ystävät tietävät. Eikä se minusta ole oikein.


Suoraan sanoen olen pettynyt itseeni. Minua ei voisi vähempääkään kiinnostaa ystävieni mielipiteet tästä harrastuksesta, jos et hyväksy minua sellaisena kuin olen, ole hyvä ja poistu elämästäni. Silti en uskalla sanoa sitä ääneen. "Minä harrastan keppihevosia.". Monet kritisoivat mediaa siitä että keppihevosharrastusta on nostettu hieman enemmän pinnalle, ja samoin teen minäkin. Tämä harrastus pitäisi tuoda esiin sellaisena kuin se oikeasti on: aikaavievänä, liikunnallisena, rahanlähteenä, sosiaalisena, ja varsinkin kaikkena muuna kuin pikkulasten leikkinä. Eli täysin samanlaisena kuin kaikki muutkin harrastukset. Mutta valitettavasti se on ajatusmaailma jossa ihmiset ovat pitäytyneet ja siitä on vaikea päästää irti. Ymmärrän sen. 


Yritin kerran selittää omalle äitipuolelleni mikä erottaa harrastuksen leikistä ja suusta pääsi lause; "Se saattaa näyttää samalta kuin se lasten leikkiminen eli pihalla juoksemista ja hyppimistä keppi jalkojen välissä, mutta..". Keskeytys ja vastaukseksi sain "No siltä se näyttääkin." Siinä vaiheessa todellakin iski, että siltä se näyttää. Samalta kuin leikkiminen. Vain me harrastajat ymmärrämme sen hienoisen eron harrastamisen ja leikin välillä. Intohimo ja omistautuneisuus. Jotkut meistä kiertävät Suomea kisojen perässä samalla armottomasti treenaten, jotkut viettävät aikaa tallissa heppoja hoidellen ja höntsäratsastellen, jotkut ompelevat sormensa verille tilaushevosten kanssa. Jotkut tekevät tätä kaikkea. Jokainen meistä on yksilö eivätkä kaikki toimi samalla tavalla. Silti meillä kaikilla on sama syy tehdä tätä. Rakkaus lajia kohtaan.


Mitäkö itse olen saanut tästä harrastuksesta irti ? Hieman taskurahaa myydyistä hevosista, mutta sitäkin enemmän ystäviä. Ystävyyssuhteita jotka varmasti kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Olen saanut tutustua niin moniin erilaisiin ja ihaniin ihmisiin, enkä koskaan vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Keppihevosyhteisön yhtenäisyys on teatterin ohella yksiä parhaista mitä tiedän. Kaikki auttaa kaikkia eikä ketään väheksytä. Me ymmärrämme toisiamme täydellisesti. En myöskään usko että olisin näin hyvässä kunnossa kehoni kannalta jos en treenaisi hioen askelia ja juosten metsässä.


Mitäs muuta ? Kokemuksia ja iloa. Pysyvän jäljen elämääni. Onhan tätä tehty jo komeat kuusi vuotta. Jaksanko vielä seuraavat kuusi ? Sitä ei kukaan tiedä, mutta toivon että voin vastata joskus vielä tähän kysymykseen että kyllä, kyllä jaksoin, ja jaksan perkele vielä seuraavatkin kuusi. Olisi upeaa pystyä sanomaan kysyttäessä harrastuksista että harrastan teatterin ja valokuvauksen lisäksi keppihevosia, saamatta halveksuvaa katsetta ja ilkeitä kommentteja. Ehkä joskus tulevaisuudessa. Ehkä. Mutta ei ainakaan vielä moneen vuoteen.